In memoriam – Heikki Talo 15.3.1951–29.4.2022

Heikki kuvasi itseään suomalaisen työläiskodin lapseksi, joka lapsuusvuosina sairasti paljon. Turussa syntynyt Heikki rakasti merta ja jo pienenä poikana hän seilasi isän valmistamalla puujollalla perheen kesämökillä Naantalissa. Aikuisena Heikki hankki oman veneen, mutta joutui terveysongelmien tähden luopumaan siitä. Purjelaiva-harrastus jatkui kuitenkin Heikin keräillessä purjeveneiden pienoismalleja. Meri inspiroi Heikkiä myös maalaamiseen. Oman elämän laiva heittelehti monissa nuoruuden myrskyissä, joista Heikki on avoimesti kertonut Talon tarina-kirjassa (Kuva ja Sana, v. 2016).

Heikki tuli nuorena miehenä uskoon Turun Katulähetyksen piirissä. Pian uskoontulonsa jälkeen hän meni Kauniaisten Raamattuopistoon. Siellä hän tapasi Riitta-vaimonsa ja koki heti, että heistä tulee pariskunta. Lopulta Riittakin koki asian Jumalan johdatukseksi ja heidät vihittiin Suomen itsenäisyyspäivänä 1979 Ruotsissa. Avioliiton solmimisen jälkeen Talot toimivat siivous- ja leipomoalan yrittäjinä. Lama-aika kuitenkin iski ja yritykset menivät nurin ja jäljelle jäi vain kaksi muovikassia, joissa koko heidän maallinen omaisuutensa oli, kun Heikki ja Riitta muuttivat Ruotsiin, johon heillä oli aiempia yhteyksiä.

Halu auttaa ihmisiä vei Heikin tekemään työtä ruotsalaisen Läkarmissionenin työyhteydessä Venäjälle, jossa hän toimi projektivastaavana. Erityisen rakkaiksi Heikille tulivat katulapset. Näiden vuosien jälkeen Talot ovat auttaneet katulapsia mm. Patmos Lähetyssäätiön työkohteissa, Brasiliassa, Etiopiassa ja Egyptissä.

Heikki tunnettiin lasten auttajana. Hän oli kolmen lapsen isä, mutta tämän lisäksi hän on avannut oman kotinsa niille kymmenille lapsille, joiden elämä ei ole ollut turvallista. Heikki ja Riitta toimivat kriisi-sijaisvanhempina päivystävänä turvaperheenä ja heille sijoitettiin lyhyiksi ajoiksi alle

12-vuotiaita lapsia, joiden vanhemmat eivät pystyneet heistä huolehtimaan. Jopa jouluaattona pieni lapsi sai heidän kodissaan Tukholmassa turvallisen paikan. Vajaan 20 vuoden aikana heille sijoitettiin 52 lasta.

Vuonna 2013 Heikin ja Riitan elämä mullistui suuren lottovoiton ansiosta. Heti alkuun oli selvää, että Jumala oli tämän mahdollistanut ja Hänen valtakuntansa työhön he tahtoivat ohjata valtaosan varoista. Lähetyskentät eri puolilla maailmaa ovat saaneet merkittävää tukea Heikin ja Riitan antamina. Patmoksen kautta he ovat lahjoittaneet mm. tehohoitoambulanssin, MICUn Magen David Adomille Israelin pohjoiseen Safedin kaupunkiin ja samaisen Safedin Ziv-sairaalan lasten päivystysosaston. Monissa muissakin maissa Patmoksen työkohteissa Talojen rakastava sydän näkyy konkreettisina avustuskohteina.

Jumalan ihmeellinen johdatus Heikki Talon elämässä näkyy tänään Turun Evankeliumintalossa, jonka he ostivat vuonna 2016. Taiteellinen Heikki on mm. valinnut värit ja sisustuksen tähän matalankynnyksen yhteiskristilliseen toimintakeskukseen, jonka ovet ovat olleet avoimia kaikille. Radio Patmoksen haastattelussa vuonna 2019 Heikki kertoi:

”Jo Ruotsissa asuessamme etsimme suljettuja rukoushuoneita ja pienempiä kirkkoja. Me olemme lähettäjiä ja Evankeliumintalossa tuntuu, että olemme kotona”.

Operaatio Joulun Lapsi oli Heikin ja hänen perheensä sydämellä yli kymmenen vuoden ajan. Tästä minulla ja puolisollani Juhanilla on omakohtainen kaunis muisto.

Joulukuun 8. päivä, vuonna 2011 olimme jakamassa joulupaketteja Romaniassa Bihorin läänissä, lähellä Unkarin rajaa. Olimme Ciocaian kylässä, jossa ei ollut sähköjä. Ilta oli pimenemässä. Kuljemme pieneen mökkiin. Nurkassa oleva tynnyri toimitti uunin virkaa. Tynnyrissä oli poltettu puita, jäljellä oli hiipuva hiillos. Emme nähneet, oliko mökissä sisällä ketään. Juhani näytti kännykällä valoa. Joku paikallinen sytytti tulitikun. Huomasimme lapset, jotka istuivat pimeässä. Annoimme heille joululahjat. Avatessamme paketteja heidän kanssaan, löysimme lahjan lähettäjistä kuvan, jossa on suuri perhe: isovanhemmat, lapset, heidän puolisonsa ja lapsensa. Yksi kuvan lapsista piti kädessään pienen vauvan valokuvaa. Hän oli Amelinda, Heikki ja Riitta Talon ensimmäinen lapsenlapsi, joka menehtyi vain viiden päivän ikäisenä. Amelindan muistoksi Talot ovat tehneet perheenä joulupaketteja uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Tämä oli ensikosketuksemme Talon perheeseen. Patmos-työ oli tuttua sekä Heikille että Riitalle jo ennen heidän tapaamistaan.

Näiden vuosien aikana on tapahtunut ihania asioita, joita vain Jeesuksen sydämellä ja Hänen mielenlaadullaan voi tehdä. Taloudellisesta menestymisestä huolimatta Heikki pysyi nöyränä Jumalan palvelijana, joka soittaessaan esitteli itsensä ”täällä on Heikki-poika”.

Taivaaseen asti olemme kiitollisia kaikesta siitä suurenmoisesta tuesta, jota on jatkunut vuoden 2013 joulukuusta aina tähän päivään asti. Lähetysrakkaus, jota Heikki tunsi, on konkreettisena todistuksena tänäänkin näkymässä Itä-Afrikan kouluprojektissa Etiopiassa, Israelin Lastenavun kohteissa, Brasilian katulapsityössä, Romanian kyläkouluissa ja Egyptin slummilasten elämässä ja jo aiemmin mainituissa Israel-työn kohteissa ja monissa muissa. Radio Patmos ja lähetyskentillä kuuluvat radioasemat ovat saaneet osansa siitä rakkaudesta, joka Heikin ja Riitan sydämestä on kummunnut. Saimme tutustua Heikkiin myös niiden matkojen kautta, joita teimme yhdessä Latvian juutalaiseen sairaalaan sekä niinikään Talojen tukemiin Israelin ja Romanian työkohteisiin

Heikki kertoi usein, että joka aamu he rukoilevat Riitan kanssa yhdessä: ”Herra, ota meidät mukaan sinun seikkailuihisi”. Heikki ja Riitta saivat olla 42 vuotta avioliitossa ja kokea ihmeellistä Jumalan johdatusta ja siunausta elämässään. Muistamme suurella kunnioituksella ja kiitollisuudella Heikin elämäntyötä ja otamme osaa Heikin perheen, Riitan ja lasten ja lastenlasten suruun. Heissä Talon tarina jatkuu, esirukoustemme saattelemana.

”Jumalan mieleen piirtyy rakkaamme jokainen. Hän, joka ajasta siirtyy luo taivaan kirkkauden. Hän, jota kaipaamme täällä kyynelin ikävöiden, Jumalan kämmenen päällä levon saa suloisen”.

PIRKKO SÄILÄ