Timo Eskola: Helsingin Sanomien häikäilemätön toiminta kärjistyy: Räsänen syypää jopa toimittajan väärinkäsityksiin

Mikäli nyt sanallisen ilmaisun ammattilaiset otetaan sanatarkasti, sunnuntain (1.12.2019) Helsingin Sanomissa julkaistu toimittaja Maria Mannerin juttu Päivi Räsäsen kannanotoista ei enää ollut keskustelua. Sen sijaan sitä voidaan pitää lehden omana kannanottona aiheeseen. Kyseessä on tähän mennessä lehden ainoa statement aiheesta. Ja mitä Manner sanoi?

1

Kuin ohimennen Manner yrittää kumota Teittisen karkeimman solvauksen, syytöksen siitä, että sekä Paavali, että Räsänen kannattaisivat jonkilaista homoseksuaalien tappokäskyä. Manner kirjoittaa: “Twitterissä moni teologiaan perehtynyt on huomauttanut, että Paavali tarkoittaa hengellistä kuolemaa.” Ei anteeksipyyntöä eikä lehden tekemän virheen selvää korjausta. Kuten olen aikaisemminkin todennut: jos HS olisi tehnyt saman toiselle kansanedustajalle Ben Zyskowiczille, jonka pyhässä kirjassa (meidän Vanha Testamenttimme) todella puhutaan homoseksuaalien kivittämisestä, ja olisi esitetty hänen kannattavan tällä perusteella homoseksuaalien surmaamista, toimittaja olisi erotettu nopeasti ja asiasta olisi nostettu kova meteli. Nyt HS ja Manner näyttävät kuvittelevan, että asiat selvitetään twitterissä ja sen jälkeen kaikki on kunnossa. He näyttävät nopeasti unohtavan, että tuo on niin kutsuttu Trumpin tapa toimia.

Manner tosin sanoo juttunsa alussa, että vaikka uskonasiat ovat “kiinnostaneet viime aikoina erityisen paljon”, hän ei ymmärrä Raamatusta ja Paavalin opetuksesta paljonkaan. “Käännynnäisen maallikon on silti hieman vaikea ymmärtää, mistä hengellisessä kuolemassa oikein on kyse.” Kaiketi hän tekee yrityksen ymmärtämisen suuntaan, koska on ottanut yhteyttä Helsingin yliopistoon. Ehkä pienenä yllätyksenä edes eksegetiikan osastolla räväköistä lausunnoistaan tunnettu yliopistonlehtori Outi Lehtipuu ei suostu hyväksymään ajatusta, että Paavali jakaisi tappokäskyjä. Teologisessa tiedekunnassa suositun hermeneuttisen ohjelman mukaan Lehtipuu tyytyy vain toteamaan, että tulkinta on lukijan silmässä. Vastuu on hänen mielestään lukijalla. Raamattua “voidaan lukea niin monella tavalla”.

2

Päivi Räsänen ei kuitenkaan näiden faktojen perusteella vapaudu syytöksistä. Lehtipuun tulkintaohjelman varjolla tulkinta suomalaisesta tilanteesta kääntyy yllättäen ympäri. Vaikka Paavali ei tappokäskyjä jakele, eikä Räsänenkään ole koskaan syyllistynyt sellaiseen, Lehtipuu vierittää vastuun uudelleen Räsäselle. “On vastuutonta Raamatun käyttöä sanoa ilman mitään kontekstia, että joku ansaitsee kuoleman.” Vastuu ei siis olekaan Raamatun lukijan. Lukijan ei pidä olla kriittinen sen suhteen, että ateistit ja kansainvälinen homoliike ovat vuosikausia viljelleet retoriikassan virheellistä kuvaa Paavalin oletetuista tapposyytöksistä.

Lehtipuun mukaan lukijan ei siis pidä aluksi epäillä, että itse syytökset olisivat virheellistä Raamatun tekstien tulkintaa. Sen sijaan ongelma on hänen mielestään Räsäsen siitä huolimatta, että tämä kuitenkin periaatteessa – kuten Lehtipuu ensin joutuu myöntämään – on lukenut Paavalia oikein eikä edusta vihapuhetta. Ongelmaksi jää tarkemmin määrittelemätön “konteksti”. Konteksti muuttaa “kuoleman ansaitsemisen” tapposyytökseksi siitä huolimatta, että tuo uskonnollinen termi tarkoittaa vain kaikkien syntisten hengellistä kuolemaa. Lehtipuu jättää kuitenkin mainitsematta, että ainoa paikka, jossa Paavalin lauseet tulkitaan tapposyytöksiksi, on nimenomaan tuo ateistien ja kansainvälisen homoliikkeen retoriikka. Se on Lehtipuun mainitsema “konteksti”, josta vääristelty käsitys kumpuaa.

Näin ollen Lehtipuun väite on looginen vain, jos ajatellaan Räsäsen olevan vastuussa ei vain lukijan väärinkäsityksistä, vaan myös ateistien ja kansainvälisen homoliikkeen esittämästä vääristelystä. Ja koska Räsänen on Lehtipuun mielestä tällaiseen syypää, hän joutuu vastaamaan myös seurauksista: “Joku voi siitä todella tulkita, että Räsänen on antanut luvan lähteä heittämään pommeja Pride-kulkueeseen”.

Melko uskomatonta, että ammattieksegeetti sanoo julkisuudessa tällaista. Lehtipuu ei tyydy korjaamaan Helsingin Sanomien ja toimittaja Teittisen virhettä. Sen sijaan hän laittaa uudet sanat Räsäsen suuhun ja väittää, että tämän kannanottojen perusteella kuulijalla on suorastaan oikeus tulkita asia niin, että Räsänen kannattaa jopa pommien heittämistä Pride-kulkueeseen. Tämä on törkeätä. Näin epälooginen esitys ei sovi tohtorin ja yliopistonlehtorin rooliin. Vaikka Räsäsen ei voi teologisin syin väittää kannattavan minkäänlaisia tappokäskyjä, hänestä tehdään syyllinen mahdolliseen homoseksuaalien pommittamiseen.

3

Yhtä uskomatonta on, että toimittaja Manner omaksuu käsityksen ja alkaa syyttää Räsästä jopa siitä, että ihmiset ovat ymmärtäneet häntä väärin. Puhumattakaan siitä, että Helsingin Sanomat tai toimittaja pyytäisivät Räsäseltä anteeksi tai edes lausuisivat yhden sanan korjatakseen toimittaja Teittisen tekemän häpäisevän syytöksen, Manner tekee Räsäsestä syyllisen lehden ja sen toimittajan virheisiin. Hän puhuu jutussaan suoraan Räsäselle: “Mutta jos kokee tulevansa jatkuvasti väärinymmärretyksi, ehkä voi miettiä myös omaa viestiä”. Taustalla väijyy Mannerin teologinen vakaumus, jossa ei näy jälkeäkään maallikon varovaisuudesta: “Raamatussahan sanotaan yhtä ja toista, mikä nykypäivänä olisi tulkittavissa vihapuheeksi”.

Tämä ei siis ole keskustelua. Tämä ei myöskään ole uusi haastattelu. Sen sijaan viestinnällisesti kyse on Helsingin Sanomien omasta kannanotosta, joka on jostain syytä delegoitu toimittaja Mannerille. Manner ei korjaa asiaa eikä myönnä Helsingin Sanomien tehneen virhettä. Sen sijaan syy vieritetään jälleen kerran Räsäsen niskoille. Journalisti ei voisi tehdä fataalimpaa virhettä. Toimittajan ammattitaidottomuus ei sentään ole hänen väärin perustein syyllistämänsä ihmisen syytä. Sanon tämän nyt niin yksinkertaisesti, kuin mahdollista. Toimittajat ovat ensin rakentaneet Päivi Räsäsesta vääriin perusteisiin perustuvan karikatyyrin ja sen jälkeen he väittävät, että syy siihen on Räsäsen. Saanen huomauttaa, että vastuullinen journalismi ei toimi näin.

Todellinen vastuu juridisella tasolla on päätoimittaja Kaius Niemen. Jos vertaamme tilannetta tuoreeseen kiistaan postilakon syistä, ministeri Paatero joutui eroamaan tehtävistään muodollisesti paljon pienemmän toimintavirheen takia. Helsingin Sanomien on puolestaan todettu solvaavan kansanedustajaa, estäneen tältä Sananvapauslain ja Journalistin ohjeiden turvaamat oikeudet ja toistuvasti syyllistäneen häntä lehden itsensä tekemistä virheistä. Päätoimittaja Kaius Niemen olisi tällaisessa tilanteessa syytä harkita eroa. Ilmeisesti mikään muu ei palauta Helsingin Sanomien toimintaa moraalisesti kestävälle perustalle.

——
Dosentti Timo Eskola (TT, FT) on toiminut Suomen teologisen instituutin tutkijana ja Uuden testamentin opettajana yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjoitus on ilmestynyt alunperin Eskolan blogilla Dosentin kammiosta 2.12.2019.