Jari Rankinen: Mitä Päivi Räsäsen asiassa tulee tapahtumaan?

Mitä tulee tapahtumaan ja saako Päivi Räsänen tuomion rikoksesta? Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta yritän kuitenkin.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen harkitsee tällä hetkellä, viekö hän Päivi Räsäsen asian oikeuteen ja syyttääkö hän tätä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Näyttää siltä, että valtakunnansyyttäjä tekee päätöksen syyttää ja asia menee oikeuteen. Raija Toiviainen on luultavasti sitä mieltä, että Päivi Räsäsen on tehnyt rikoksen ja hänen tulee saada tuomio. Syy syyttämiselle voi tietysti olla myös se, että valtakunnansyyttäjä haluaa asiasta oikeuden ratkaisun. Sitten tiedetään, miten lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tulkitaan ja voidaanko sitä soveltaa tällaisiin tapauksiin.

Asiaa käsitellään ensiksi käräjäoikeudessa. Sen päätöksellä ei liene suurta merkitystä. Oli päätös kumpi tahansa – Päivi Räsänen on tehnyt rikoksen ja saa sakot tai hän ei ole tehnyt rikosta – siitä valitetaan korkeampaan oikeusasteeseen. Käsittääkseni on mahdollista siirtää asia suoraan käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen, jos tälle on erityisen painavat syyt. Toivottavasti tässä tapauksessa tehdään näin ja korkeimmasta oikeudesta saadaan päätös mahdollisimman nopeasti.

Varmasti on heitä, jotka toivovat hidasta asian käsittelyä ja että käräjäoikeuden jälkeen asia menee hovioikeuteen, jonka päätös ei kerro lopullista ratkaisua. He saattavat ajatella, että pitkään jatkuva epätietoisuus on hyvä asia: moni ei uskalla ottaa Päivin Räsäsen tavoin kantaa tai ainakaan kertoa sitä julkisesti sinä aikana, jona ei tiedetä, syyllistyykö kannanotolla Suomen oikeusviranomaisten mielestä rikokseen vai ei.

***

Uskon, että korkeimman oikeuden ratkaisu on, ettei Päivi Räsästä tuomita. Jos tuomittaisiin, se tarkoittaisi satoja tai ehkä tuhansia vastaavia oikeudenkäyntejä. Monet ovat kirjoittaneet sisällöllisesti samaa kuin Päivi Räsänen, ja monien kirjoitukset ovat luettavissa eivätkä hekään peru kirjoituksiaan. He perustelevat tätä sillä, että Raamattu opettaa näin, ja mitä se opettaa, sitä tulee pitää esillä, vaikka ihmiset kieltäisivät. Uskon myös, että Suomesta löytyy satoja tai ehkä tuhansia, jotka kirjoittavat – siis tulevat kirjoittamaan – samankaltaisen kirjoituksen kuin Päivi Räsänen ja julkaisevat sen, mikäli Päivi Räsänen saa tuomion. Jos yhden tällaiset kirjoitukset ovat rikos, myös toisten vastaavat kirjoitukset ovat sitä, eikä vain yhtä voida tuomita mutta ei toisia.

Entä mitä tapahtuisi, jos Päivi Räsänen ja monet muut saisivat yhden tuomion, ja he edelleen ottaisivat julkisesti kantaa homoseksuaalisiin suhteisiin eivätkä poistaisi vanhojakaan kannanottoja? Heidät pitäisi tuomita uudestaan ja koventaa rangaistusta. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan laki määrää rangaistukseksi sakkoja tai – jos muistan oikein – enintään kaksi vuotta vankeutta. Heille, jotka syyllistyisivät uudestaan samaa rikokseen, määrättäisiin kovemmat sakot, ja sen jälkeen ehdollista vankeutta ja sitten kai ehdotonta. Ja Suomessa olisi kymmeniä tai satoja vankiloissa sen takia, että he ovat sitä mieltä, mitä kristityt hyvin laajasti ovat olleet ja ovat edelleen. Ainakin nykyisen kaltaisessa maailmassa Suomi olisi hyvin kummallisessa joukossa – tarkoitan valtioita – ja vieraillessaan Kiinassa tai Afganistanissa ulkoministerimme olisi äärimmäisen hankala ottaa puheeksi ihmisoikeudet.

***

Uskon, että monet oikeusoppineet tajuavat, mihin tuomio Päivi Räsäsen asiassa johtaisi, ja se on painava syy, miksi Päivi Räsästä ei tuomita. On myös heitä, jotka ajattelevat, että yhden tuomitseminen muuttaa toisten käsitykset tai ainakin saa heidät olemaan hiljaa. Jotka ajattelevat tässä asiassa näin, ovat – niin uskon – pahasti väärässä.

Ehkä siitä, mihin Päivi Räsäsen tuomitseminen johtaisi, kannattaisi muistuttaa myös näin: heistä, jotka ovat kirjoittaneet kuten Päivi Räsänen, tehtäisiin jo nyt rikosilmoitus, ja näitä ilmoituksia poliisi saisi muutamia satoja. Sekin on varmaan mahdollista, että ilmoittautuu itse poliisille mahdollisena rikoksen tekijänä.

Ei tietenkään ole niin, että jos on tarpeeksi monta rikoksen tekijää, sitten kyseistä rikosta ei enää pidetä rikoksena. Mutta sekin täytyy ottaa huomioon, mitä tulkinta – tai uusi tulkinta – jostakin lainkohdasta tarkoittaisi. Kuinka monesta se tekisi rikollisen ja sotiiko se monien oikeustajua vastaan? Uskon, että tässä tapauksessa tämä otetaan huomioon.

***

Ongelma ydin on, että asia nähdään niin eri tavoin. Toisille homoseksuaalisuus ja homoseksuaalinen suhde on yhtä luonnollinen asia kuin heteroseksuaalisuus ja heteroseksuaalinen suhde tai monet muut seksuaalisuuden muodot. Heidän mielestään homoseksuaalisen suhteen kieltäminen on yhtä kummallista, järkyttävää tai tuomittavaa kuin jos valkoihoiset kieltäisivät tummaihoisilta jotakin, mikä kuuluu ihmisenä olemiseen ja on valkoihoisille sallittua. Toiset ajattelevat, että Jumala ja ihmisen Luoja antaa Raamatussa ohjeita, miten ihmisten tulisi elää, mikä on meille parasta ja mikä vahingollista. Näiden mielestä Raamatun kanta on selvä, sen mukaan tulisi toimia ja sitä tulee opettaa: homoseksuaaliset seksisuhteet ovat vastoin Jumalan tahtoa. Tämä on tuskin kenellekään Raamatun pääasia, mutta tästäkin Raamattu puhuu.

Nyt mitataan, saako maassamme olla tätä mieltä ja saako sen sanoa? Päivi Räsänen ei ole vaatinut, että kaikkien pitää uskoa, ajatella ja toimia kuten hän. Hän ei ole sanonut pyrkivänsä siihen, että maahan saadaan laki, jolla kaikki pakotetaan uskomaan kuten hän. Mutta saako hän uskoa tällä tavalla? Hän ei ole kirjoittanut sellaista, jolla lietsottaisiin väkivaltaa jotakin kansanryhmää vastaan tai pyrittäisiin viemään joiltakin ihmisarvo. Jos Päivi Räsänen tuomittaisiin, mikä olisi seuraava asia, josta tuomitaan? Sekö että jotkut sanovat avioliiton ulkopuolista seksiä synniksi tai jotkut ovat sitä mieltä, että ilman uskoa Jeesukseen joutuu kadotukseen?

***

Uskon siis korkeimman oikeuden tekevän ratkaisun, että Suomessa saa olla sitä mieltä, jota Päivi Räsänen on, ja sen saa ilmaista. Jos päätös ei olisi tämä, seurauksiin kuuluisi myös, että asia menisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Luultavasti se katsoisi Suomen rikkoneen ihmisoikeuksia, joihin myös uskonnonvapaus kuuluu, ja moittisi ratkaisua. Se olisi maallemme huonoa mainosta ja Itä-Euroopan maat, varmaan monet muutkin, jaksaisivat usein muistuttaa Suomea ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä.

———————–

(Kirjoittaja JARI RANKINEN on Suomen Teologisen Instituutin pääsihteeri. Edellä oleva kirjoitus on alunperin ilmestynyt STI:n verkkosivuilla 11.2.2020 ja julkaistaan luvalla)