Koronavirus horjuttaa utopioita ja palauttaa todellisuuteen

”’Suvereeni on se, joka päättää poikkeustilasta’. Näillä sanoilla alkaa maineikkaan saksalaisen valtiosääntöteoreetikon Carl Schmittin klassikkoteos Politische Theologie, poliittinen teologia. Suomi on nyt poikkeustilassa. Valtioneuvosto totesi maanantaina yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa maassa vallitsevan poikkeusolot. Poikkeusolojen toteaminen on lain mukaan edellytys sille, että valtioneuvosto voi antaa eduskunnalle valmiuslain käyttöönottoasetuksen. Sen valtioneuvosto sitten tiistaina antoi, jonka jälkeen eduskunta ryhtyi käsittelemään sitä.”

Junkkari toteaa, aivan oikein, näinkin:

”Ja kieltämättä tilanne on historiallinen. Viimeksi Suomi asetettiin poikkeustilaan talvisodan sytyttyä vuonna 1939. Valmiuslaki on todella järeä väline, joka rajaa ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Se keskittää valtaa maan hallitukselle ja lisää viranomaisten valtuuksia. Lain käyttöönotto on historiallinen päätös. Vuonna 1991 säädettyä valmiuslakia ei ole koskaan ennen käytetty.

Hesarin Junkkarin käsityksen tasavallan presidentti Niinistön erittäin keskeisestä roolista valmiuslain aktivoimisen ajamisessa vahvistavat Iltalehden Lauri Nurmi ja Juha Ristamäki 18.3.2020 päivätyssä artikkelissaan ”Näin Suomi päätti kovista koronatoimista: Marin ja vasemmistoliitto epäröivät, muut puolueet ja Niinistö runnoivat läpi”. 

Helsingin Sanomat julkaisi 16.3.2020 yhteenvedon hallituksen poikkeustoimista kuten myös Iltalehden Lauri Nurmi 17.3.2020 artikkelissaan ”Historiallinen valmiuslaki pähkinänkuoressa”. 

Iltasanomien Seppo Varjus puolestaan kirjoitti 16.3.2020 artikkelissaan “Suomi menee kiinni” seuraavasti:

”Maanantai 16. maaliskuuta jää Suomen historiaan. Hallitus ilmoitti valmiuslakien käyttöönotosta, rajojen sulkemisesta ja koulujen kiinnipitämisestä. Ja ne olivat vasta alkua…Tämän päivän jälkeen Suomi ei ole sama.”

Varjus osuu todellakin oikeaan. Tämän kuluvan viikon aikana koko suomalainen yhteiskunta on kokenut niin kovan ja inhorealistisesti tuntuvan törmäyksen todellisuuden kanssa, että Suomi ei tosiaankaan ole enää entisensä.

Vielä muutama hetki sitten Suomessa olivat päivänpolitiikan tasolla – ja ovat jo pidemmän aikaa olleet, epäsuorasti ja välittömästikin – painostuksen ja vihamielisen asennoitumisen kohteena varsinkin perinteinen sananvapaus, kristillinen uskonnonvapaus, kansallismielinen isänmaallisuus sekä arvokonservatismi, etenkin kristillinen arvokonservatismi.

Valtavirtaisen hegemonisesti on ajettu vihapuhe- ja maalittamislainsäädäntöä väärien mielipiteiden, sanojen ja sanamuotojen ilmiantamisineen, Räsäs-tapauksen myötä on ajettu Raamatun kanssa samaa mieltä olemisen kriminalisointia, multikulti-antirasismia ja nationalismin kauhistumista on pakkonormitettu kuten myös sateenkaari- ja genderarvoja on pakkonormitettu perinteisten perhearvojen halveksimisineen ja ihmisenä olemisen biologisten reunaehtojen pilkkaamisineen.

Tällaista antikristillistä konservatismin ja biologisten todellisuuksien vastaista aktivismia on Suomessa ja muuallakin EU:ssa ajanut, valtiojohtoisestikin, asiantuntijaideologinen ja kaikenlaisen rajattomuuden nimeen vannova globalismi.

Mutta juuri nyt onkin tapahtunut erikoinen ja näköjään monelle täysin yllättävä käänne, kun on realisoitunut sellainen tilanne, jollaisen ei pitänyt lukeutua todennäköisten mahdollisuuksien joukkoon: 

Vaarallinen koronaviruspandemia ja sen edellyttämät suojautumis- ja turvatoimet, jotka ovat meidän elinaikamme näkökulmasta ennenkuulumattomia. Koronaviruspandemia ja sen torjunta ovat pakottaneet Suomessakin, kovalla kädellä, kaikki ymmärtämään, että:

Biologisia todellisuuksia on sittenkin pakko kunnioittaa; että rajoja ja niiden sulkemistakin tarvitaan, jos halutaan elää; että kansallisvaltio rajoineen pystyy parhaiten reagoimaan tällaisissa tilanteissa ja että tarvitaan kansallista solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä, eli juuri sitä perinteistä perhe- ja paikallisyhteisökeskeisyyttä ja sukupolvien välistä orgaanista yhteis- ja auttamistoimintaa, jota arvokonservatiivit ovat aina puolustaneet. 

Yhtäkkiä arvokonservatiiviset vakaumukset ja ideaalit ovatkin mitä tarkoituksenmukaisimpia ja ajankohtaisimpia ja elämää parhaiten säilyttäviä ja suojelevia. Nyt onkin pakko, valtiojohtoisestikin, ajaa näiden ideaalien mukaisia käytännön ratkaisuja! 

Yhtäkkiä näemme Suomen punavihreän hallituksen reagoivan juuri siten kuin perussuomalaiset ovat jo aiemmin edellyttäneet reagoitavaksi ja yhtäkkiä kuulemme pääministeri Sanna Marinin vetoavan fennomaaniskansallismielisen konservatismin mukaisen kansakokonaisuusajattelun hengessä eduskunnassa, kuten Helsingin Sanomat kertoo 18.3.2020, että:

”Tällaisen kriisin keskellä tässä salissa ei ole oppositiopuolueita ja hallituspuolueita. Täällä on Suomen kansakunnan asialla olevia kansanedustajia ja ihmisiä.”

Pääministeri Marin on tässä nyt aivan oikealla asialla. Mutta muistakaamme, että vielä jokin aika sitten vetoaminen ”Suomen kansakuntaan” jonakin todellisena entiteettinä, joka velvoittaa johonkin, olisi leimattu kovaan ääneen rasistisen nationalistiseksi, jopa etnonationalismilta vivahtavaksi. 

THL:n asiantuntijat ja Helsingin pormestari puhuvat – tieteelliseltä kannalta aivan oikein ja pätevästi – laumasuojasta, eli siis vertaavat ihmispopulaatioita eläinlaumoihin, ja näin tehdessään osoittavat uskovansa vahvastikin siihen, että myös ihmisten ja ihmispopulaatioiden sosiaalisessa käyttäytymisessä on syytä ottaa biologiset seikat visusti lukuun. Mutta nyt eivät aktivistit viisastele sanojen arkimerkityksellä eivätkä mahdollisilla halventavuuskonnotaatioilla eivätkä sanontojen poliittisella korrektiudella eivätkä ilmeisestikään ole vaatimassa rikostutkintaa näitä viranomaistahoja, jotka käyttämällään lääketieteellisellä termillä vertaavat ihmisiä eläimiin, vastaan.  

Yhtäkkiä olemme nähneet senkin päivän, jona Helsingin Sanomien Kommentti-artikkelissa nostetaan analyyttisen vakavassa ja oikeusfilosofisesti painavassa ja arvostavassa merkityksessä korostetusti esiin 1920–30-lukujen Saksan niin kutsutun konservatiivisen vallankumouksen (Konservative Revolution) merkittävimpiin – kuten toteaa Giovanni Nafetti artikkelinsa ”Carl Schmitt und José Ortega y Gasset: Wider den modernen Menschen” sivulla 184 Daniel Führingin toimittamassa teoksessa Gegen die Krise der Zeit: Konservative Denker im Portrait (Ares Verlag, 2013) – konservatiiviajattelijoihin lukeutuva Carl Schmitt (1888–1985), joka katsoi yhtä hyvin politiikan kuin oikeusfilosofiankin juurien olevan vahvasti sidoksissa teologisluonteisiin kysymyksiin.  

Nyt ovat monet nähneet selkeästi, että se, mitä koronapandemia – mikä tahansa onkaan sen alkuperä ja luonne, joihin seikkoihin liittyy toki tässä vaiheessa runsaastikin avoimia ja mielenkiintoisia kysymyksiä – on jo saanut aikaan ja tulee saamaan aikaan paljon laajemminkin, on keskinäisriippuvan globalistisen projektin paha horjuminen ja romahduskin.  

Lue ajatuksella esimerkiksi seuraavat artikkelit, joiden kirjoittajat eivät taatusti ole minkään sortin kansallismielisiä populisteja, perussuomalaisia eivätkä niitä paljonpuhuttuja Trumpin kannattajia: 

Saska Saarikosken 15.3.2020 Helsingin Sanomien artikkeli ”Pysähdys: Koronavirus voi osoittautua historialliseksi käännekohdaksi, joka pakottaa globalisaation peruutusvaihteelle. Olemme suurten muutosten edessä…”, jossa Saarikoski katsoo esimerkiksi seuraavasti:

”Koronavirus voi osoittautua historialliseksi käännekohdaksi, joka kääntää globalisaation peruutusvaihteelle. Niin uskoo esimerkiksi amerikkalaisessa The Spectator-lehdessä asiasta 4. maaliskuuta kirjoittanut Kate Andrews. ’Näyttää todennäköiseltä, että viruksella on pitkäkestoiset vaikutukset, jotka tekevät siitä käännekohdan hyperglobalisaation historiassa’, Andrews arvioi.”

Heikki Hiilamon 17.3.2020 Yle-artikkeli ”Maailma ei ole entisensä koronan jälkeen”, jossa Hiilamo katsoo näinkin:

”Koronaviruksen aiheuttama pandemia pitää Eurooppaa otteessaan vielä viikkojen, ehkä kuukausien ajan. Emme tiedä, miten paljon inhimillistä ja taloudellista tuhoa se saa aikaan. Varmaa on kuitenkin se, ettei maailma ole koronan jälkeen entisensä.”

”Viruksen torjunnassa kansallisvaltiot ovat näyttäneet voimansa: jo nähdyt valtioiden toimet ovat ainutlaatuisia rauhan oloissa. Maat ovat rajoittaneet tai pysäyttäneet liikennettä ja sulkeneet rajojaan. Erityisen kovalla kädellä on puututtu globalisaation yhteen näkyvimpään muotoon eli viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti kasvaneeseen lentoliikenteeseen, joka on nyt ollut tärkein tekijä viruksen leviämisessä maasta toiseen. Levittäjiä ovat olleet hyväosaiset lentomatkustajat. Globalisaatiolle on käännetty selkä, mikä on ymmärrettävää.”

”Kansallisvaltion tärkein tehtävä on tuoda turvaa asukkailleen. Ylikansalliset toimijat eivät siihen – ainakaan vielä – kykene.”

Kari Huhdan 16.3.2020 Helsingin Sanomien artikkeli “Eurooppaa ravistelee nyt täydellinen myrsky”  ja Huhdan Hesari-artikkeli ”Tämän kriisin jälkeen ei ole itsestään selvyyksiä”, joissa Huhta katsoo seuraavasti:

”Koronaviruksen aiheuttamaa covid-19-tautia ei voi tietenkään vakavuudeltaan verrata ruttoon. Käytettävissä olevat keinot ovat nyt aivan muuta kuin ruton vuosisatoina. Mutta tälläkin taudilla voi olla järisyttäviä seurauksia. Maat ja kansat ovat eri tavalla riippuvaisia toisistaan. Verkottuneessa maailmassa on valtava määrä tartuntapintoja paitsi viruksille myös politiikan ja talouden muutoksille. Samaan aikaan pandemian kanssa Eurooppa kohtaa siirtolaistilanteen paineet. Tilannetta voi kuvailla meteorologiasta lainatulla ilmaisulla ”täydellinen myrsky”. Tällaisesta ei nykymaailmassa ole aiempaa kokemusta.”

”Kun tällaiset voimat aiemmin pyyhkivät tieltään kokonaisia kansoja ja sytyttivät uusia sotia, nyt kannattaa varautua rakenteiden horjumiseen sekä taloudellisiin ja poliittisiin vaikutuksiin. Edessä olevaa ei voi tarkkaan ennakoida. Kannattaa silti pohtia niitä vaikutuksia, jotka ovat jo näkyvissä…Näyttäisi siltä, että koronavirus on vaara erityisesti itsevaltaisille johtajille. Se on houkutteleva tulkinta. Kovin haaste se on kuitenkin yhdentyneelle Euroopalle, jolle koronavirus ja siirtolaispaineet ovat kaksinkertainen nokkakolari.”

”Maailmalla ei ole yhtenäistä linjaa koronaviruksen torjuntaan. On vain yhteisiä piirteitä siinä, mitä eri maissa tehdään. Toimet ovat pääosassa maista niin raskaita, että niiden vaikutukset ulottuvat myös pandemian jälkeiseen aikaan. Riippumatta siitä, kuinka pitkään rajoja Euroopassa pidetään kiinni, niiden sulkeminen on dramaattista. Aiemmin mahdoton arkipäiväistyy. Se voi toimia myös toisella tavalla. Schengen-alue ja Euroopan muut vapaudet eivät näytä tämän jälkeen itsestäänselvyyksiltä. Kyse on muun lisäksi järjestelmien stressitestistä, josta kaikki eivät selviä samalla tavalla.”

Seppo Varjuksen 17.3.2020 Iltasanomien artikkeli “Korona tappaa Euroopan unelman”, jossa Varjus toteaa näinkin:

”Schengen-alue on eurooppalaisen unelman ydin. Alun perin viisi maata allekirjoitti sopimuksen rajamuodollisuuksien poistamisesta vuonna 1985 Schengenin kaupungissa Luxemburgissa. Nykyään siihen kuuluu 26 maata. Schengen-aluetta on markkinoitu matkailun ja kaupan helpottajana, mutta käytännössä siihen on piilotettu tulevan Euroopan supervaltion idea. Ihmisten, ajatusten ja tavaroiden pitäisi liikkua vähintään yhtä vapaasti kuin Yhdysvaltain osavaltioiden välillä. Kansalliset kielet ja perinteet säilyisivät, mutta kaikki jakaisivat yhteiset eurooppalaiset arvot.”

”Hankkeessa on jo monta kolhua. Isoimmat aiheutti vuoden 2015 pakolaiskriisi, jonka jälkeen sisärajoille on noussut erilaisia kansallisia virityksiä varsinkin Balkanin lähiseuduilla. Niiden tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut estää EU-kansalaisten liikkumista. Nyt on taudin vuoksi toisin.”

”Optimistisimmat arvioivat koronakriisin keston muutaman viikon mittaisiksi. Synkkä Britanniassa julkisuuteen vuotanut arvio on yli vuosi. Taudin uhan pitkittyessä sen kanssa opitaan elämään jotenkuten, kuten entisaikojen sukupolvet joutuivat elämään niiden vitsaustensa kanssa, joihin lääkettä ei ollut.”

”Koronakriisin teki maailmanlaajuiseksi nopea matkustaminen ja matkustajamassat. Ne levittävät myös muita taudinaiheuttajia tulevaisuudessa entistä helpommin. Wuhanin koronavirus ei jää viimeiseksi ihmiskunnan terveysuhaksi. On todennäköistä, että osaa nyt käyttöön otetuista toimista pidetään jatkuvassa valmiudessa. Aina vaaran uhatessa kovemmat keinot otetaan käyttöön. Ja tämän jälkeen hälytyskello soi usein. Usein se soi varmasti myös turhaan. Ja aina se soi kuolinkellona eurooppalaiselle unelmalle.”

Lue myös ajatuksella, miten amerikkalaiset konservatiivikommentaattorit Patrick Buchanan Official Website -artikkeleissaan “Will the Coronavirus Kill the New World Order?” 13.3.2020 ja “In the Pandemic, It’s Every Nation for Itself” 17.3.2020 sekä Daniel Greenfield Frontpagemag-artikkelissaan 17.3.2020 ”Coronavirus Will Give President Trump His Biggest Win” tekevät, omasta näkövinkkelistään, samantapaisia johtopäätöksiä koronaepidemian vaikutuksista globalistien projektille kuin mitä edellä lainatut suomalaiset valtavirtakommentaattorit.  

Millaisia johtopäätöksiä kaiken edellä esiin nostetun pohjalta on nyt syytä tehdä? 

On kerta kaikkiaan luovuttava järjettömän harhaisista ja hengenvaarallisista utopioista kuten Raamatun sisällön kanssa samaa mieltä olemisen kriminalisoimispyrkimyksestä ja rasismin pitämisestä kaikkein akuuteimpana tämänhetkisenä yhteiskunnallisena uhkana.

On ymmärrettävä, että ”rajaton rakkaus” ei suinkaan voita, vaan tappaa. On tunnustettava kaikenlaiset luonnolliset rajat, niiden oleellinen merkitys ja hyvyys inhimillisen elämän, sekä yksilöllisen että yhteisöllisen elämän, kannalta.

Esivaltaa tulee nyt tukea koronantorjunnassa, valmiuslain valtuuksin määrätyissä olosuhteissa, koska Roomalaiskirjeen luvun 13 jakeet 1–7 tällaiseen asennoitumiseen velvoittavat. Suomen kansaa on suojeltava tehokkain keinoin, varsinkin kaikkein haavoittuvimpia, ja kaikkien on syytä nyt tukea paitsi viranomaisia myös omaisia ja muita lähimmäisiä siten kuin parhaiten kykenevät. 

Samalla kuitenkin koko ajan muistaen, että jos esivalta alkaa – tällainen vaara on aina olemassa – muuttua tyrannimaiseksi, on toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä, kuten puolestaan Apostolien tekojen luvun 5 jae 29 velvoittaa. Varsinkin sananvapautta on puolustettava etenkin nyt, poikkeusoloissakin, kuten Iltalehden Solmu Salminen aivan oikein muistuttaa 17.3.2020 päivätyssä artikkelissaan.