Kristityn pukukoodi

Kun mies tuli noutamaan pukuaan, hän järkyttyi. Mestari Hansilla oli ollut mittoja ottaessaan todella huono päivä. Yhdestä paikasta puku kiristi, toisesta se oli liian väljä. Koska liikemiehen juna oli pian lähdössä, pukua ei ennätetty korjata. Mies veti sen sellaisenaan päälleen, ja ihme tapahtui. Kun hän hieman venytti toista kättään, koukisti selkäänsä ja veti päätään taaksepäin, puku näytti istuvan aivan täydellisesti.

Kun mies oli junassa, vastapäätä istunut matkustaja ryhtyi hänen kanssaan puheisiin: ”Anteeksi, että olen utelias, mutta onko tuo puku mestari Hansin tekemä?” hän kysyi innoissaan.

Liikemies myönsi puvun olevan mestari Hansin liikkeestä. Saatuaan arveluilleen vahvistuksen vieras jatkoi: ”Ihmeellistä! Olen aina tiennyt, että mestari Hans on todella taitava räätäli, mutta en olisi uskonut, että hän kykenee tekemään täydellisesti istuvan puvun myös noin rujolle vartalolle!”

Meillä kristityillä on monenlaisia hengellisiä koteja, traditioita, seurakuntia ja kirkkokuntia. Niistä me olemme saaneet oman käsityksemme siitä, millainen on oikea kristitty.

Ellei kohtaamamme henkilö täytä näitä meidän omaksumiamme mittoja, me pyrimme yleensä korjaamaan asian. Me yritämme käännellä ja väännellä hänet sellaiseksi, että juuri meidän joukkomme puku istuu hänen päälleen mahdollisimman hyvin.

Mistä kristitty tunnetaan? Mistä voidaan päätellä, että hän on oikea kristitty?

Monet ajattelevat, että kristityn tuntomerkkejä ovat pitkät listat käskyjä ja kieltoja. Tai, että todellisen kristityn tunnistaa vakavasta naamasta, tietynlaisista lauluista, kulttuurista, pukeutumisesta tai tavasta rukoilla.

Kirjeessään Efeson seurakunnalle Paavali kertoo, millainen puku kristitylle on tarkoitettu:

”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal.3:26-28)

Ketään ei tee kristityksi se, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Paavalin tarkoittama kristityn mitta ei täyty vielä sillä, että kuulumme johonkin seurakuntaan tai kirkkokuntaan. Että käymme silloin tällöin kirkossa tai seurakuntamme kokouksissa.

Kaikki tuollainen voi olla sinänsä hyvää ja hyödyllistä, mutta kristityksi tullaan vain uskon kautta. Meistä tulee kristittyjä vasta silloin, kun me olemme kasteessa haudanneet vanhan lihallisen ihmisemme ja uudestisyntyneinä pukeneet yllemme Kristuksen.

”Pukeneet yllemme Kristuksen”? Mitä sellainen tarkoittaa käytännössä?

Paavali kuvaa asian Galatalaiskirjeen 2. luvun jakeissa 20 ja 21 näin:

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (Gal.2:20-21)

Kuulostavatko nämäkin Paavalin sanat jotenkin monimutkaisilta tai vaikeaselkoisilta? Ikään kuin tällaiset ajatukset jo ennalta torjuen Paavali antaa Kolossalaiskirjeen 3. luvun jakeessa 12 meille peilin, josta me voimme tarkastaa oman asumme ennen kuin lähdemme tapaamaan ja taivuttelemaan ihmisiä omiin mittoihimme sopiviksi:

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.” (Kol.3:12)

Rakas ystävä, Jeesuksella on tarjolla juuri sinua varten suunniteltu mittapuku, joka istuu päällesi täydellisesti ilman omia ansioitasi, ponnistelujasi tai venyttelyjäsi!