Koronavirus tuli. Missä on Jumala?

Siinä missä kristitty lähtökohtaisesti pyrkii etsimään lohtua ja ymmärrystä Raamatusta asettamalla kärsimyksen osaksi suurempaa raamatullista viitekehystä, ateistille kärsimys ja hyvän Jumalan olemassaolo näyttäytyvät toisensa poissulkevina yhteen sovittamattomina asioina: Jos olisi olemassa kaikkivaltias hyvä Jumala, joka tahtoo hyvää ihmisille, eikö hän poistaisi kaiken kärsimyksen maailmasta? Eikö maailma ympärillämme olisi aivan toisenlainen, vailla mitään kärsimystä, jos Jumala olisi olemassa?  Koska maailmassa on kärsimystä, ateisti päättelee, Jumalaa ei ole olemassa.

Ateistisessa päättelyssä on ratkaisevia ongelmia.

Ensiksi, ateisti olettaa, että Jumalalla ei voi olla mitään moraalisesti perusteltua syytä sallia luomakunnassaan kärsimystä. Mistä ateisti sen tietää? Hänen pitäisi itse olla kaikkitietävä voidakseen ehdottomalla varmuudella väittää tietävänsä, ettei Jumalalla voi olla mitään hyvää ja moraalisesti perusteltua syytä sallia suurtakin kärsimystä luomakunnassaan.

Jos kärsimystä tarkastelee Raamatun alkulukujen valossa, maailma vaikuttaisi nykyisellään juuri sellaiselta, kuin sen voisi kuvitella olevan Raamatun kuvaileman syntiinlankeemuksen seurauksena.

Toiseksi, ateisti olettaa, että Jumalan päämäärä on tehdä ihmiset onnellisiksi juuri tässä elämässä, eikä tulevassa. Kristityn näkökulmasta tämä argumentti ei ole erityisen vakuuttava. Raamatun mukaan kestävä onnellisuus vailla mitään kärsimystä saavutetaan vasta tulevaisuudessa, ylösnousemuksen jälkeen Jumalan valtakunnassa, kun luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Kenties Jumala ei vielä ole poistanut kärsimystä muistuttaakseen ihmistä tämän elämän katoavaisuudesta, ja siitä, että on iankaikkisia asioita.

Ateisti ei materialistina tietenkään usko kuoleman jälkeiseen elämään tai ylösnousemukseen. Jos kuitenkin kysymys koskee sitä, kuinka kristitty voi uskoa Jumalan olemassaoloon kärsimyksestä huolimatta, kristityn voi odottaa vastaavan kristinuskon toivosta, eikä materialismista, käsin.

Mikä on vaihtoehto?

Koska kärsimys on niin mittavaa ja todellista maailmassa, voi hädän ja epävarmuuden keskellä helposti tuntua emotionaalisesti hyvin houkuttelevalta ratkaista kysymys poistamalla Jumala yhtälöstä kokonaan.

Ateistisen päättelyn suuri ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka Jumalaa ei olisi olemassa, kärsimyksen ongelma jää. Kärsimys on edelleen yhtä todellista. Siksi on aivan oikeutettua kysyä mikä on ateistin vastaus vallitsevaan kärsimykseen?  Kun joku kysyy Missä on Jumala? silloin sopii hetkeksi pysähtyä ja kysyä lyhyt vastakysymys: Mikä sitten on vaihtoehto? 

Harva on piirtänyt ateistisen materialismin lohduttomat ääriviivat yhtä ponnekkaasti kuin Richard Dawkins kirjoittaessaan seuraavasti:

”Elektronien ja itsekkäiden geenien, sokeiden fysikaalisten voimien ja geneettisen replikaation maailmankaikkeudessa toisille ihmisille käy huonosti, toiset menestyvät, etkä löydä siitä mitään loppusointua tai syytä etkä oikeudenmukaisuutta … ei ole suunnittelua, ei tarkoitusta, ei pahaa eikä hyvää, ei muuta kuin sokea, armoton välinpitämättömyys.”

Dawkinsin kaltaisen ateistin maailmassa ihmiselämä ei siis pohjimmiltaan (metafyysisesti) eroa koronaviruksesta. Ihmisen elämällä ja kohtalolla ei ole sen suurempaa merkitystä kuin koronaviruksen elämällä ja kohtalolla. Kyse on vain kahden eliölajin eloonjäämiskamppailusta ja lisääntymisestä. Siinä kaikki. Aivan kaikki. Venäläisen filosofin sanoja mukaillen: Elämä – ihmisen ja viruksen – on vain lyhyt valonvälähdys kahden ikuisen pimeän välissä.

Evankeliumin toivo: Jumala välittää! 

Evankeliumi Jeesuksesta tarjoaa ainoan todellisen toivon tälle maailmalle. Kristinuskon valossa kärsimys ja Jumalan olemassaolo eivät ole ratkaisemattomassa jännitteessä. Päinvastoin. Kristinusko tarjoaa parhaan selityksen olosuhteille, joissa nyt elämme. Samalla se antaa toivon siitä, että nykytila ei ole lopullinen. Paras on edessäpäin.

Kristinusko vastaa siihen mistä ja miten kärsimys on tullut Jumalan luomakuntaan sekä siihen, kuinka Jumala Kristuksessa lopulta kukistaa pahuuden lopullisesti ja poistaa kaiken kärsimyksen luomakunnastaan.

Usko Raamattuun ja sen ilmoittamaan hyvään Jumalaan tarjoaa kokonaisvaltaisen ja lohdullisen vastauksen kärsimyksen ongelmaan. Sen suuret ääriviivat voidaan kootusti hahmotella seuraaviin Raamatusta nouseviin teeseihin:

• Kolmiyhteinen hyvä ja rakastava Jumala on olemassa. 
• Hän loi alussa kaiken hyväksi.
• Ihmisen syntiinlankeemuksen vuoksi maailma on perustavalla tavalla rikki ja kirouksen alainen. 
• Jumala sallii vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä, jotta muistaisimme elämän katoavaisuuden ja että on olemassa ikuisuus. 
• Jeesus, joka itse on kärsinyt ja kuollut, ymmärtää pelkomme, ahdistuksemme ja kärsimyksemme. 
• Jeesus on omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut tämän maailman. 
• Jeesus tulee takaisin. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa ei ole kärsimystä eikä kuolemaa. 

Jokaisesta kohdasta voisi luonnollisesti kirjoittaa oman blogin. Niistä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja.

Kristillinen toivo ei kiellä kärsimyksen todellisuutta. Kärsimys ei ole illuusiota. Siihen tulee suhtautua vakavasti. Koronavirus on todellinen. Siihenkin tulee suhtautua vakavasti. Se, samoin kuin kaikki muut sairaudet ja kuolema luomakunnassa, on osoitus siitä, että maailmassa ei kaikki ole nyt kohdallaan.

Jumala välittää, niin paljon, että Hän on antanut oman ainoan Poikansa, Jeesuksen, joka itse on kärsinyt ja kuollut ja voittanut kuoleman. Edessä on päivä, jolloin Jumala poistaa lopullisesti maailmasta kaiken kärsimyksen, kirouksen ja pelot sekä pyyhkii kaikki kyyneleet. Tämä on kristillinen toivon sanoma.

Jeesus on myös lähettänyt omansa tämän kärsivän maailman keskelle tuomaan lohtua ja lievittämään kärsimystä tekemällä hyvää niille, joita kärsimys on kohdannut. Siellä, missä kristitty tuo toivon ja lohdun sanoman Kristuksesta kärsiville ja hänen nimessään tekee heille hyvää, siellä on Jumala.