Katsotko ikkunaa vai peiliä?

”Katsopa tuonne ulos”, rabbi kehotti miestä. ”Mitä sinä siellä näet?”

”Näen miehiä, naisia ja lapsia”, mies vastasi.

Seuraavaksi rabbi vei miehen peilin luo ja kysyi: ”Mitä sinä nyt näet?

”Näen itseni”, mies vastasi.

”Sekä ikkuna että peili on valmistettu lasista”, rabbi selitti. ”Erona on vain se, että peilin lasi on päällystetty hopealla. Silloin kun lakkaat näkemästä muita ja näet vain itsesi, sinun ikkunasi on muuttunut peiliksi, rabbi sanoi.”

Matteuksen evankeliumin 6. luvun jakeessa 21 Jeesus tiivistää masennuksesta kärsivän miehen ongelman sanoen: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt.6:21)

Matteuksen evankeliumi ei ole suinkaan ainoa Raamatun kohta, missä käsitellään suhdettamme rahaan ja omaisuuteen. Sananlaskujen kirjan luvussa 30 on kuningas Salomon rukous:

”Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?” Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.” (Snl.30:7-9)

Historia osoittaa, että hyvinvointi ja rikkaudet erottavat ihmiset helposti lähimmäisistään ja Jumalasta. Vaikeat ajat sen sijaan ajavat ihmisiä lähelle toisiaan ja myös Jumalan luo. Kun omat voivat loppuvat ja yhteiskunnankin rakenteet järkkyvät, avuksi tarvitaan jotain, mikä ei järky eikä horju.

Kun Neuvostoliiton puna-armeija hyökkäsi syksyllä 1939 maahamme, kansamme tulevaisuus näytti toivottomalta. Edessämme näytti olevan itsenäisyytemme menettäminen sekä kansanmurha pakkosiirtoineen ja laajoine teloituksineen.

Meidän suomalaisten pelastuminen synnytti käsitteen Talvisodan ihme. Pelkällä hyökkääjää paljon pienemmällä ja huonommin varustetulla armeijallamme sitä ei olisi voitu saavuttaa, vaikka rintamalla taistelleet olisivat olleet miten rohkeita, päättäväisiä ja uhrautuvaisia tahansa. Tarvittiin myös yksimielinen ja päättäväinen kansa, joka hädän hetkellä kääntyi Jumalan puoleen.

Myös tänään me olemme sodassa. Myös nyt vihollisen torjumiseen tarvitaan kansan yhtenäisyyttä sekä rukousta. Tarvitaan sitä talvisodan henkeä, joka sai koko kansan presidentistä sotilaisiin ja lapsista vanhuksiin rukoilemaan Jumalaa.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 kansamme oli taistellut viikon ylivoimaista vihollista vastaan. Tuona päivänä presidentti Kyösti Kallio päätti Nivalan kirkossa puheensa rukoukseen, joka on ajankohtainen, tarpeellinen ja voimallinen myös tänään.

Yhdytään, ystävät yhdessä Kyösti Kallion rukoukseen:

”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.

Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.

Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.

Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi. Siihen me uskomme.
Armahda meitä.
Amen.

Rukoillaan, ystävät, ahkerasti ja muistetaan pestä usein käsiämme!