”Koska minä kuolen?”

Tytön nuorempi veli oli edellisenä vuonna parantunut samasta sairaudesta. Koska pojalla oli myös sama veriryhmä kuin sisarellaan, hän oli ihanteellinen luovuttaja. Niinpä vanhemmat toivat pojan sairaalaan tapaamaan lääkäriä.

”Olisitko sinä valmis luovuttamaan vertasi sisarellesi?” lääkäri kysyi nuorelta pojalta.

Hieman epävarmana, ääni väristen mutta samalla urheasti hymyillen poika vastasi: ”Tietysti, onhan hän minun siskoni!”

Molemmat lapset kiidätettiin toimenpidehuoneeseen. Siellä heidät valmisteltiin verensiirtoa varten. Sen jälkeen he makasivat rinnakkain omilla vuoteillaan, tyttö heikkona ja kalpeana, poika terveenä ja elinvoimaisena. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan. Kun heidän katseensa kohtasivat, poika virnisti rohkaistakseen siskoaan.

Verensiirto voitiin aloittaa. Pojan veri virtasi hänen käsivarrestaan läpinäkyvää letkua pitkin pussiin, josta se prosessoituna aikanaan siirrettäisiin tytölle. Poika tuijotti veren virtaamista huulet tiukasti yhteen puristettuina. Kun luovutus oli jo melkein päättymässä, poika kysyi ääni vavisten lääkäriltä: ”Joko minä pian kuolen?”

Pojan kysymyksen kuullessaan lääkäri tajusi, miksi poika oli hieman epäröinyt lupautuessaan verensiirtoon. Hän oli luullut, että veren luovuttaminen siskolle merkitsisi hänen omaa kuolemaansa. Tästä huolimatta hän oli ollut valmis pelastamaan siskonsa luopumalla omasta verestään.

Meidän tilanteemme on paljon vakavampi kuin verensiirtoa tarvinneen tytön. Me kaikki sairastamme iankaikkiseen kärsimykseen ja kuolemaan johtavaa tautia. Sen nimi on synti. Tähän tautiin ei ole rokotetta. Siihen ei tuo apua verensiirto. Tautia ei liioin voi sairastaa niin lievänä, ettei se päättyisi kuolemaan.

Jokainen meistä on syntymästään saakka sairastanut tätä tautia. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.”

Taitavan lääkärin tavoin Paavali myös kertoo taudin ennusteen: ”Synnin palkka on kuolema”.

Viime kuukausina koronavirus on riehunut maapallollamme. Toista miljoonaa ihmistä on jo sairastunut ja toistasataa tuhatta kuollut. Yhä lisää ihmisiä tulee sairastumaan ja monet heistä menehtyvät. Rokotetta tai lääkettä tautiin ei liioin ole vielä keksitty.

Synnin sairauteen sitä vastoin on olemassa varma ja luotettava parannuskeino. Kun Paavali kertoo kaikkien sairastavan syntisyyttä, hän samalla paljastaa, miten tuon taudin aiheuttamalta kuolemalta voi pelastua. Näin Paavali kirjoittaa:

”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room. 3:23-25)

Vaikka synnin palkka on kuolema, niin Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23)

Viranomaiset ovat antaneet meille ohjeita pyrkiessään estämään koronaviruksen leviämistä. Meidän tulee pestä ahkerasti käsiämme ja välttää toisten ihmisten kohtaamista. Kokoontumiset, perhejuhlat ja urheilutapahtumat ovat kiellettyjä. Kirkot ovat tyhjinä, teatterit ja elokuvasalit suljettuina. Monet meistä ovat eläneet jo viikkoja yksinäistä elämää karanteenissa, eristyksissä läheisistä ja ystävistä.

Jeesuksen veren puhdistava ja uudistava voima, josta Paavali kertoo, on valtava. Se ei edellytä karanteenia eikä muiden karttamista. Päinvastoin. Se luo ja lujittaa myös ihmisten keskinäistä yhteyttä. Apostoli Johannes pukee tämän sanoiksi ensimmäisen kirjeensä 1. luvun 7. jakeessa:

”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.J oh.1:7)

Otetaan, ystävät, vastaan Jeesuksen veren ihmeellinen puhdistava ja yhteyttä rakentava voima ja luotetaan siihen, että Jumala on voimallinen pitämään meistä huolen.