Rony Smolar – Israel-uutisviikko 17.2.2020

Vallitsevat talvituulet ovat viime aikoina synnyttäneet melkoisen poliittisen ristiaallokon niin Israelissa kuin lähialueilla. Niin tapahtumarikkaalta, erilaisten uhkakuvien ja vastatuulten täyttämä kevättalvi nyt näyttää. Ja kun siihen vielä lisätään monet asiantuntija-arviot sodan syttymismahdollisuuksista, niin laineet saattavat lyödä myös Lähi-idän ulkopuolelle.

Aallokon korkeutta on selvästi lisännyt presidentti Donald Trumpin tammikuun lopulla julkistama Lähi-idän rauhansuunnitelma, joka itsessään on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Siinä välissä Israelin vaalikampanja yrittää luovia kohti kahden viikon kuluttua pidettävää äänestystä välttääkseen vielä neljännet ennenaikaiset parlamenttivaalit.

Tuo rauhansuunnitelma on selvästi pannut vauhtia Lähi-idästä kantaviin tilannearviointeihin samalla kun äänenpainot ovat koventuneet.

Arabimaissa amerikkalaissuunnitelmalle ei juurikaan anneta toteutumisen mahdollisuutta, sillä sitä on moitittu Israelille puolueelliseksi eikä se johtaisi rauhaan eikä osiin pilkotusta palestiinalaisalueista syntyisi elinkelpoista itsenäistä valtiota.

Sen lisäksi suunnitelmassa mainittu 50 miljardin dollarin talousapupaketti ei houkuttele palestiinalaisia istuutumaan neuvottelupöytään Israelin kanssa. Sen on vahvistanut palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas, joka julkisuudessa on toistanut sanovansa suunnitelmalle tuhat kertaa ”ei”.

Viime viikolla hän sai näkemykselleen merkittävän tuen, kun Jerusalemin ja palestiinalaisalueiden suurmufti Muhammed Hussein antoi julkisuuteen uskonnollisen säädöksen eli fatwan, mikä Allahin kirouksen uhalla kieltää palestiinalaisia tukemasta presidentti Trumpin ”vuosisadan diiliksi” kutsuttua suunnitelmaa sekä olemasta yhteydessä sitä tukevien tahojen kanssa.

Suurmuftin säädöksellä on paljon painoarvoa ja siksi palestiinalaisosapuoli pitänee etäisyyttä tuohon rauhansuunnitelmaan.

Mahmud Abbasin kielteinen näkemys on saanut kannatusta myös yllättävältä suunnalta, kun Netanjahua edeltänyt entinen pääministeri Ehud Olmert viime viikolla näyttäytyi palestiinalaisjohtajan rinnalla New Yorkissa.

Kaksitoista vuotta sitten miehet olivat lähellä päätyä sopimukseen kahden valtion ratkaisusta, kun Olmert oli valmis melkoisiin myönnytyksiin, mm. hallinnon jakamiseen Jerusalemissa. Sopimus kariutui kuitenkin palestiinalaisjohtajan empimiseen, Olmertia odottaneeseen oikeudenkäyntiin sekä silloin syttymässä olleeseen Gazan sotaan.

Mitä seuraavaksi nyt tapahtuu, on vain arvailujen varassa. Ehkä päähuomio on ensiksi Israelin vaaleissa, minkä toivotaan tuovan ratkaisun maan yli vuoden jatkuneen poliittisen kriisin, ja samalla selvittäisi kuka jatkossa johtaisi maata ja toteuttaisi rauhansuunnitelman Benjamin Netanjahun antaman sitoumuksen mukaisesti.

Tosin, pitkään hallinnut Netanjahu halutaan jo vaihtoon ja oikeistohallitukselle maltillisempi vaihtoehto. Mutta myös armeijan entisenä komentajana toimineen, keskustalaisen oppositiojohtajan Benny Gantzin uskotaan johtavan maata turvallisuus edellä. Hän onkin todennut seuraavansa entisen pääministerin ja sotasankarin Jitzhak Rabinin tapaa toimia. Muistissahan on, että Rabinin kaudella Israel ja palestiinalaiset sopivat rauhaan tähdänneestä nk. Oslon puitesopimuksesta, minkä lisäksi Rabin sopi rauhasta Jordanian kuninkaan Husseinin kanssa.

Mutta Israelin syttymisherkän lähialueen pelätään ajautuvan ennalta-arvaamattomaan vihollisuuksien kierteeseen, jos Netanjahu vaalivoittajana päättäisi toteuttaa äärioikeistolle antamansa lupauksen liittää alueita Jordanjoen laaksosta ja Kuolleenmeren pohjoisosista Israeliin. Tosin, Netanjahun suunnitelman voi pysäyttää ainoastaan presidentti Trump, sillä yksipuolinen liitos todennäköisesti vesittäisi lopullisesti amerikkalaisen rauhansuunnitelman.

Yhdysvalloissa löytyy myös tuon rauhansopimuksen vastaisia näkemyksiä, sillä israelilais-palestiinalaiskriisin välittäjänä aikaisemmin toimineen kokeneen diplomaatin Martin Indykin näkemyksen mukaan aika ei ole kahden valtion ratkaisulle otollinen. Siksi hän edellyttää osapuolilta itseltään halua päästä sopuun. Siihen ei Yhdysvallat eivätkä muutkaan ulkopuoliset voi vaikuttaa, mutta tarvittaessa voivat kylläkin edesauttaa rauhaan tähtääviä pyrkimyksiä, toteaa Martin Indyk.

Mutta myös ulkopuolisten huono tilannearvio haittaa sovun syntymistä. Tuorein esimerkki tästä on YK:n ihmisoikeuskomitean viime viikolla julkistama raportti, mistä käy ilmi Jordanjoen länsirannan israelilaisissa siirtokunnissa toimivat yritykset. Raportissa on yhteensä 112 yritystä, joista 92:n kotipaikka on Israelissa. Muiden kotipaikka löytyy Yhdysvalloista, Ranskasta, Britanniasta, Hollannista, Luxemburgista ja Thaimaasta.

Raportin tarkoituksena on nk. ”valistaa” kuluttajia tuotteiden alkuperästä, mikä käytännössä merkitsisi israelilaistuotteiden boikotointia, sillä siirtokunnat on määritelty kansainvälisen lain vastaisiksi. Ihmisoikeuskomitea on tunnetusti ja lähes pakkomielen lailla ollut jo pitkään Israelin kimpussa ja mm. viime vuonna se päätyi 18:aan Israelia tuomitsevaan päätökseen, kun muita vastaan löytyi vain seitsemän.

Tuomitsematta jäi mm. omia kansalaisiaan alistava Venezuela, hallituksen vastaisia mielenosoittajia tappanut Iran, Rohingya-väestön etnistä puhdistusta harjoittava Myanmar sekä muslimiväestöään niin kutsutuissa uudelleenkoulutusleireillä pitävä Kiina. Vain Israel tuntuu olevan YK:n ihmisoikeuskomitean ongelma.

Raportin julkaiseminen on voitto kansainväliselle oikeudelle, julisti palestiinalaishallinnon ulkoministeri Riyad al-Maliki, joka kehotti kansainvälistä yhteisöä painostamaan raportissa mainittuja yrityksiä katkaisemaan yhteytensä siirtokuntiin.

Mutta raportin julkistamista seuraava boikotti saattaisi purra mainittujen yritysten toimintaan, minkä seurauksena työt vähenevät ja sen mukana työpaikat. Raportin laatijat eivät todennäköisesti ole ottaneet huomioon, että 20.000:n palestiinalaisen työpaikat ovat jatkossa vaarassa. Sen lisäksi näissä yrityksissä maksettavat palkat ovat kolminkertaiset palestiinalaisten työnantajien maksamiin palkkoihin verrattuna.

Johtopäätöksenä tästä raportista voisi todeta ihmisoikeuskomitean nyt vain pahentavan palestiinalaisten tuntemaa ahdinkoa. Myös raportin julkistaminen osui ajankohtaan, jolloin Yhdysvallat odotti rauhansuunnitelmansa vähitellen saavan Lähi-idässä kannatusta.

Joitakin merkkejä siihen suuntaan oli havaittavissa, kun monissa maltillisissa arabimaissa oli jo ehditty pohditia kynnyskysymyksenä ollutta Israelin tunnustamista. Mm. Qatarin entinen pääministeri, sheikki Hamad bin Jassim piti mahdollisena, että Persianlahdelta löytyisi arabivaltioita, jotka yhdessä Pohjois-Afrikan maltillisen Marokon kanssa olisivat valmiita solmimaan hyökkäämättömyyssopimuksen juutalaisvaltion kanssa. Sheikki Jassimin mukaan tämä ainakin osittain tukisi Yhdysvaltojen rauhansuunnitelmaa.

Saudi Arabia, jonka on väitetty julkisuudesta piilossa harjoittavan läheistä turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyötä Israelin kanssa, saattaa arabinaapureilleen toimia tiennäyttäjänä, mikä entisestään eristäisi alueellisena uhkana pidetyn Iranin.

Israelin ja Saudi Arabian suhteiden lämpenemisestä kertoo myös se, että joukko Yhdysvaltojen juutalaisjärjestöjen puheenjohtajia suoritti viime viikolla poikkeuksellisen vierailun Saudi Arabiaan, missä he tapasivat kruununprinssi Mohammed bin Salmanin läheisen neuvonantajan. Matkan jälkeen he lensivät suoraan Israeliin, mikä sekin on poikkeuksellista, sillä arabimaat, Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta, kieltävät maistaan suorat lennot Israeliin.

Puoli vuosisataa jatkuneella israelilais-palestiinalaisella konfliktilla on ollut taipumus jäädä alueen muiden kiistojen jalkoihin. Niin näyttää käyvän myös nyt, sillä Israel ja Iran ovat huolestuttavasti kulkemassa kohti vakavaa aseellista selkkausta, mikä sysäisi palestiinalaiskysymyksen sivuun ja mikä ei voi olla vaikuttamatta koko Lähi-idän tilanteeseen.

Sotaisat puheet ovatkin viime aikoina sinkoilleet Israelin ja Iranin väliä, kun Iran on toistanut pyyhkäisevänsä Tel Avivin kartalta ja Israel on varoittanut Iranin pappishallintoa yllättävistä seuraamuksista.

Tilannetta on pahentanut Iranin pyrkimykset sijoittaa asemiaan liittolaismaan Syyrian maaperälle sekä sen asetoimitukset Israelin pohjoisrajalla Libanonin puolella toimiville Hizbollahin joukoille. Siksi Israel on toistuvasti iskenyt ilmavoimillaan iranilaiskohteita vastaan Syyriassa. Viimeisin isku viime viikolla Syyrian pääkaupungin Damaskoksen tuntumaan surmasi iranilaisupseereja, joukossa kenraalin ja on vain ajan kysymys, milloin Iran kostaisi toistuvat tappionsa.

Siltä varalta Israelin pohjoisosien ilmapuolustus on jo pitkään ollut valmiudessa, joukkoja on toistuvasti harjoitettu ja kotirintaman turvallisuutta kohennettu.

Mutta Israel joutuu myös varautumaan rauhansuunnitelmaan tyytymättömien palestiinalaisten aiheuttamiin levottomuuksiin Länsirannalla ja Jerusalemissa ja siksi joukkoja on myös siellä lisätty.

Gazan tilanne näytti jo olevan rauhoittumassa ja Israel oli myöntänyt alueelle merkittäviä helpotuksia, kunnes sunnuntain vastaisena yönä sieltä ammuttiin kranaatteja Israeliin. Sen seurauksena Israel tulitti Hamas-joukkojen tukikohtia ja peruutti antamansa helpotukset. Egyptin ja YK:n rauhanvälittäjät on taas kutsuttu töihin ja tulitauko syntynee pian, kunnes se todennäköisesti taas rikotaan. Tilanteesta kärsivät eniten Gazan siviilit, jotka ovat eri aseellisten ryhmien armoilla.

Tilanteesta turhautunut Egypti, joka muodostaa tärkeän henkireiän ylikansoittuneelle Gazalle, on viime aikoina ottanut tiukemman kannan aluetta hallitsevaa Hamasia kohtaan ja vaatinut, että järjestö lopettaa liittolaisensa Iranin strategisten etujen ajamisen.

Mutta vaarana kuitenkin on, että herkkä rauhan ja sodan välimuoto voi hetkessä ryöstäytyä usealla rintamalla samanaikaisesti käytäväksi sodaksi. Silloin Israelin resurssit joutuvat koetukselle, minkä lisäksi Israel käyttäisi sen verran voimaa, ettei se joutuisi pitkäkestoiseen sotatilanteeseen. Turvallisuusasiantuntijoiden mukaan Israel ei voisi käydä useita viikkoja kestävää sotaa, jota muutenkin käytäisiin ilmavoimin sekä ohjuksin.

Kesäsota vuonna 1967 kesti tunnetut kuusi päivää ja Israelin vuonna 1973 yllättänyt Jom Kippur-sota vajaa kolme viikkoa.

Israelin sotilasjohto on juuri kertonut uudesta viisivuotissuunnitelmastaan, mikä tähtää joukkojen operaatiovalmiuden kohentamiseen, ilmavoimien aseistuksen laadulliseen ja määrälliseen parantamiseen sekä eri aselajien parannettuun yhteensovittamiseen taistelutilanteessa. Lisäksi huomio on myös elektronisen sodankäynnin kehittämisessä.

Mutta tilanteen vakavuudesta kertoo se, että armeijan komentaja aikoo nimittää kenraalin johtamaan yksikköä, jonka yksinomaisena tehtävänä on seurata Irania ja sieltä tulevaa uhkaa, niin sotilaallista laajentumista kuin atomiaseen kehittelyä.

Ja lopuksi: Israelin oikeusistuimien riippumattomuus todistettiin jälleen viime viikolla, kun maan Korkein oikeus sai käsiteltäväkseen tuleviin vaaleihin osallistuvan arabipuoleen valituksen erään sen naisehdokkaan vaalikelpoisuudesta. Nimittäin, Israelin keskusvaalilautakunta oli tammikuussa evännyt tältä ehdokkaalta oikeuden osallistua vaaleihin, kun julkisuuteen oli tullut hänen terrorismia myötäilleet kannanottonsa.

Yhdeksän tuomarin muodostama Korkein oikeus käsitteli asiaa eri näkökulmista sekä useiden näyttöjen pohjalta ja päätyi lopulta tiukkaan äänestykseen, joka äänin viisi neljää vastaan päätti myöntää arabiehdokkaalle vaalikelpoisuuden.

Ratkaisevan puoltavan äänen antoi naistuomari, joka vuonna 2003 oli menettänyt poikansa palestiinalaisterrorin uhrina Tel Avivissa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar